maanantai, 21. helmikuuta 2011
Maanantai
Tämä on ollut puolivalmiina jo vaikka kuinka kauan, pohja on ollut tehtynä ainakin puolitoista vuotta! Kierrätysmateriaalia tämäkin. Ruusutkin jo kerran käytetty ihan toisessa työssä.
Viime aikoina ei ole ollut mitään inspiraatiota, mitä lie masennusta. Ei vaan minkäänlaista mielenkiintoa, ei sitten mihinkään. Ja kun minua ei edes askartelu kiinnosta, niin silloin on jotakin pahasti vialla! Käsillä tekeminen on niin usein ollut minulle parasta terapiaa ja mielialan kohotusta.
Siksi olen päättänyt ottaa itseäni lujasti niskasta kiinni, autsh!
Ja aloitan terapianviikoni. Eli joka päivä viikon ajan teen jotakin, ihan itse. Kovin suuria vaatimuksia en laita, mutta edes jotakin. Yritän ainakin. Jotta pysyisin tavoitteessani lisään ne tänne blogiin, jospa olisi vaikeampi keksiä itselle verukkeita saamattomuuteeni.
Tämä olkoon maanantain työni, näyttää suuremmaltakin saavutukselta. Vähän huijausta, tai siis aika paljonkin, tämähän oli lähes valmis. Lisäsin tänään vaan tuon rusetin. Olihan siinäkin ensimmäiselle päivälle puuhaa, kesti kauan, ennekuin löysin laatikoistani tuota vihreää niintä. Vähän jo epäilin muistiani, mutta löytyihän se sentään.
Huomenna jotakin muuta, jos jaksan, siis kun jaksan, niin ainakin toivon.
Tunnisteet:
terapiaviikko
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)


Älä laita liian kovia tavoitteita kuitenkaan terapiaviikollesi, ettet pety itseesi ja masennu enemmän.
VastaaPoistaTuttu juttu minulle.
Olethan sinä kuitenkin tehnyt kuvia eli saat aikaan. Joskus on vaan niin, että jokin asia väistyy vähäksi aikaa. Esim. minä en ole kuukauteen maalannut mitään. Tuntuu oudolta, mutta ei sitä voi väkisin. Se tulee takaisin, kun sen aika on.
SusuPetal,
VastaaPoistaEi ole korkeita tavoitteita, mutta otan riskin. Jos ei onnistu, niin sitten ollaan pohjamudassa ja popsin pillereitä lohdutukseksi.
Kuvien kanssakin on ollut vähän nihkeetä, enkä blogeissakaan ole paljon jaksanut käydä. Oudolta tuntuu, mutten ihan ole vielä toivoa menettänyt.
Sanon samaa kuin Susu, ei liian korkealle tavoitteita. Ja anna itsellesi anteeksi, jos et joka päivä jaksakaan, älä ole itsellesi vihainen siitä. Tulee vaan enemmän paha olo.
VastaaPoistaJoskus kyllä pillereistä voi olla apuakin, ainakin hetkeksi.
Miiwi, aina ei tarvitse suorittaa ja jaksaa, muista se!
voimahaleja!
kiirepakolainen,
VastaaPoistaIhan rusetinsitomis-tasolla vaan. Luovasta tekemisestä olen aina pitänyt, en ota paineita! Tämä on pitkään ja tarkkaan harkittu. Kiitos voimahaleista!